Kööpenhaminan Royal Arenalla pelattu Tanska–Norja-kamppailu oli odotettu näytös kahden Euroopan käsipallojätin välillä. Kyseessä ei ollut vain EM-karsintaottelu, vaan kohtaaminen, joka herätti tunteita molemmissa maissa. Tunnelma hallissa oli poikkeuksellinen – tanskalaisyleisö lauloi ja kannusti omiensa jokaisen torjunnan ja maalin mukana. Ottelun alku oli äärimmäisen tasaväkinen, ja molemmat joukkueet pelasivat kurinalaisesti. Ensimmäisen puoliajan jälkeen tilanne oli 15–15, mikä kuvasti hyvin kentän tapahtumia. Norjan Sander Sagosen johti peliä taitavasti, mutta Tanskan puolustuslinja reagoi nopeasti ja katkaisi useita ratkaisuja. Derby-tunnelma näkyi fyysisyydessä, joka kuitenkin pysyi sääntöjen rajoissa – tämä oli laadukasta käsipalloa alusta loppuun.
Tanskan maalivahti Niklas Landin oli ottelun ehdoton tähti. Useat huipputorjunnat pitivät Tanskan mukana pelissä hetkissä, jolloin Norja sai painetta hyökkäyspäässä. Landinin reaktiot, sijoittuminen ja rauhallisuus olivat poikkeuksellisen korkealla tasolla. Erityisesti toisen puoliajan alussa hän torjui kolme peräkkäistä 7 metrin heittoa, mikä nostatti kotiyleisön metelin kattoon. Nämä hetket toimivat käännekohtana – Tanska sai itseluottamusta ja pystyi hyödyntämään vastahyökkäyksissä syntyneet paikat tehokkaasti. Landinin esitys ei ollut pelkkää reaktiopelaamista, vaan hän myös ohjasi puolustuslinjaa jatkuvasti, osoittaen todellisen johtajuuden merkityksen. Harva maalivahti pystyy vaikuttamaan ottelun kulkuun näin kokonaisvaltaisesti.
Hans Lindberg, 42-vuotias konkari, nousi ratkaisevaan rooliin ottelun viimeisillä minuuteilla. Hänen pelinäkemys, rauhallisuus ja viimeistelytaito olivat korvaamattomia tilanteessa, jossa jokainen maali saattoi kääntää pelin suunnan. Viimeisen viiden minuutin aikana Lindberg viimeisteli kolme maalia peräkkäin – jokainen tarkasti ja varmasti. Hänen vahva panoksensa seitsemän vastaan kuusi -tilanteissa piti Tanskan hyökkäyksen elossa ja painosti Norjan puolustusta virheisiin. Lindbergin rooli on vuosien varrella muuttunut enemmän mentoriksi, mutta tässä ottelussa hän näytti olevansa yhä kentällä ratkaiseva voima. Kokemus yhdistettynä fyysiseen kuntoon on yhdistelmä, jota harvalla on tarjota tällä tasolla.
Vaikka Norja hävisi ottelun lukemin 31–29, se tarjosi täydet 60 minuuttia laadukasta käsipalloa. Joukkueen nopea pallonliike ja aktiivinen puolustus pitivät ottelun tasaisena lähes loppuun saakka. Erityisesti Kristian Bjørnsenin onnistumiset laidoilta ja Sagosen syöttöpelin luovuus pitivät Tanskan varpaillaan. Norja ei sortunut hätiköintiin, vaan yritti ratkaista pelin omilla vahvuuksillaan. Kuitenkin pienet tekniset virheet ja Tanskan onnistumiset maalipaikoissa käänsivät tasapainon lopulta isännille. Vaikka tappio oli kirvelevä, Norjan esitys antoi vahvan viestin tulevasta – tämä joukkue on valmis haastamaan kenet tahansa, kun lopputurnaus lähestyy.
Voitolla Tanska varmisti paikkansa vuoden 2026 EM-lopputurnauksessa ja teki sen näyttävästi. Ottelu ei ollut pelkkä rutiinisuoritus – se vaati joukkueelta sitoutumista, taktista kypsyyttä ja yksilötaitoa. Valmentaja Nikolaj Jacobsenin ryhmä osoitti olevansa valmis pelaamaan huipputasolla myös paineen alla. Tanskan pelikirja oli tasapainoinen: puolustus toimi ja hyökkäyksessä oli useita ratkaisijoita. Tämä lähettää vahvan signaalin muille EM-kisojen ennakkosuosikeille – Tanska on edelleen huipputasolla ja valmis taistelemaan mestaruudesta. Yleisö palkitsi joukkueen seisovilta jaloilta ja voitto toi toivottua jatkumoa kotimaan käsipallobuumiin. Tämä ottelu jää historiaan esimerkkinä siitä, kuinka käsipallo voi olla sekä taktista että tunteikasta.