Napolin ja Sassuolon välinen ottelu Stadio Diego Armando Maradonalla alkoi varsin varovaisesti. Molemmat joukkueet kokeilivat pallonhallintaa ja tilaisuuksia avata peliä laitojen kautta, mutta ensimmäinen vartti ei vielä tarjonnut suurta dramatiikkaa. Sassuolon puolustus pelasi tiiviisti, ja Napoli joutui hakemaan uutta rytmiä. Ensimmäinen huippupaikka tuli 22. minuutilla, kun Matteo Politano laukoi tolppaan kulmapotkun jälkitilanteesta. Tästä hetkestä alkoi paine kasvaa vieraiden maalille. Kotiyleisö kannusti äänekkäästi, ja tunnelma stadionilla tiivistyi jokaisella syötöllä ja liikkeellä. Napolin peli aukesi nopeasti maalin myötä, joka syntyi hienon kombinaation päätteeksi keskikentän nousun kautta.
Napolin avausmaali syntyi 31. minuutilla, kun Victor Osimhen pääsi puskemaan pallon maaliin Giovanni Di Lorenzon millintarkasta keskityksestä. Tämä osuma räjäytti pankin – sekä stadionin tunnelman että joukkueen pelivireen. Heti seuraavalla hyökkäyksellä Napoli pääsi uudelleen lähelle, ja Osimhenin aktiivisuus piti Sassuolon puolustuksen jatkuvasti varpaillaan. Peli vapautui näkyvästi: syötöt muuttuivat rohkeammiksi, liike terävöityi ja vastustajan rangaistusalue täyttyi nopeasti sinipaidoista. Toisella puoliajalla Osimhen viimeisteli illan toisen maalinsa, joka syntyi nopeasta vastaiskusta ja viileästä viimeistelystä – suoritus, joka kiteytti hänen statuksensa Napolin tärkeimpänä hyökkäyspään aseena.
Vaikka Osimhen oli illan ehdoton tähti, myös Giacomo Raspadori osoitti vaarallisuutensa viimeisellä kolmanneksella. Hänen syöttönsä ja liikkumisensa aiheuttivat jatkuvaa painetta Sassuolon linjassa. 72. minuutilla hän sai palkintonsa, kun Hamed Traorén kautta rakennettu hyökkäys päättyi Raspadorin oikeaan alakulmaan suuntautuneeseen laukaukseen. Tulos oli jo 3–0, mutta Napoli ei hellittänyt – joukkue halusi jättää viestin kannattajilleen, että vaikeampi jakso on selätetty. Vaikka Sassuolo kavensi pelin 3–1:een lopussa, neljäs Napolin maali sinetöi illan. Se oli osoitus siitä, kuinka tärkeää on hyödyntää koko hyökkäysarsenaali – ei vain ykköstähtiä.
Tärkeä osa Napolin paluuta voittokantaan oli myös puolustuspelaaminen. Kalidou Koulibalyn poissaolo on aiemmin jättänyt aukkoja, mutta nyt Juan Jesus ja Leo Østigård pelasivat rauhallisesti ja kurinalaisesti. Maalivahti Alex Meret teki muutaman tärkeän torjunnan, mutta kenttäpelaajien sijoittuminen ja prässin ajoitus estivät Sassuoloa rakentamasta kunnon hyökkäyksiä. Varsinkin keskikentän puolustava työ, jossa André-Frank Zambo Anguissa nousi esiin, oli kriittinen. Napoli ei sortunut helppoihin virheisiin, ja tilannekuri näkyi myös väkivallattomassa, hallitussa pelaamisessa. Tämä tasapaino teki kokonaisuudesta vakuuttavan.
Tämä ottelu oli paljon enemmän kuin kolme pistettä sarjataulukkoon. Se oli julistus siitä, että Napoli ei ole kadottanut identiteettiään eikä päämääriään. Fanit, jotka olivat kärsineet hiljaisemmista viikoista ja mediassa velloneista spekulaatioista, saivat jälleen uskoa omaan seuraansa. Valmentaja Francesco Calzonan kannalta voitto oli tärkeä myös luottamuksen palauttamisen kannalta. Napoli osoitti, että se kykenee vastaamaan paineeseen ja kääntämään vaikeat hetket voitoksi. Kauden loppusuora tarjoaa vielä monia haasteita, mutta jos tämä esitys on merkki suunnanmuutoksesta, Napoli voi hyvinkin vielä haastaa paikan ensi kauden eurokilpailuihin. Tämä oli ottelu, joka muistutti, miksi Serie A on yhä intohimojen liiga.